torstai 19. helmikuuta 2009

Kotona taas


Kotona ollaan taas - tai siis laatikkopinojen, jätesäkkien ja epämääräisen roinan takaa on alkanut paljastua koti. En kyllä muistanut, miten kamalaa muuttaminen on, ja sitä en edes tiennyt, kuinka kamalaa muuttaminen on stressaantuneen ja järkyttyneen yksivuotiaan kanssa, kun kalenterissa vielä on samaan aikaan kaiken maailman töihin ja opintoihin liittyviä kalmanlinjoja, joita ei voi siirtää..

Tässä on kuva, jonka myötä alkoi tuntua kotoisalta. Kun asunnon keskipisteessä olevasta ruokailutilasta tuli meidän näköinen, aloin uskoa, että näiden elementtiseinien, laattojen ja betonin sisään mahtuu muutakin kuin kiirettä ja suoranaista epätoivoa. Ostin tulppaaneita, ja yhtäkkiä meillä oli koti.