Jämälankoja

Lapsi tarvitsi lapaset ja minä pitkät sukat. Kaivelin jämälankapusseja ja yllä lopputulokset. Missään langassa ei ollut vyötettä jäljellä, mutta käytin näissä ohuehkoja villa- ja villasekoitelankoja. Sukissa on todellisia keränpäitä: niin lyhyitä pätkiä, että jaoin ne ensimmäistä sukkaa neuloessani tasan kahteen osaan, jotta toiseen sukkaan riittäisi yhtä paksut raidat. Sukkien harmaa on jotain vanhaa löyhäkierteistä Novitaa, muistelen, vaikka siitäkin oli tosiaan vyöte hävinnyt aikoja sitten.

Lapaset: bambupuikot nro 3. 2-vuotiaan koko, 32 aloitussilmukkaa. Reunassa 6 krs helmineuletta, 20 krs sileää neuletta ja 8 krs 2o2n-joustinneuletta. Peukalokiilaa varten lisätty yht. 6 s joka 4. krs. Peukaloa varten merkitty10 s. Päätetty sädekavennuksella.

Sukat: bambupuikot nro 3,5. 60 aloitussilmukkaa. Reunus 10 krs. Pohkeen alaosassa kavennettu yht 12 s, olisi voinut kaventaa enemmänkin.

Rättitehtailua

Olen taas neulonut muutaman tiskirätin. Ensimmäisten kokeilujen jälkeen olin kesällä pettynyt: bamburäteistä ei tuntunut olevan mihinkään. Muutaman pesun jälkeen niiden imukyky paranee.

Sittemmin olen kokeillut rätteihin ties minkälaista pintaneuletta, mutta kauneimmat ja parhaiten kuosissaan pysyvät rätit syntyvät kyllä ainaoikeinneuleella tai helmineuleella. Onpahan äärimmäisen simppeliä ja nopeasti valmistuvaa neulottavaa. Ostin kesällä lankakauppa Priiman tarjouskorista kasan Wendy Pure -bambulankaa ja käytän bambupuikkoja nro 5.

Kuvan rätti patasuteineen lähti lahjaksi jo heinäkuussa. Ehkä nyt valmistuneista räteistä joku päätyy joulupakettiin.

Ranteenlämmittimet

Annoin periksi pitkäaikaiselle houkutukselle ostaa Noro-lankaa. Kokeilukerästä tein ranteenlämmittimet, kivat tuli.

En yleensä pidä monivärilangoista, koska langan värjäyksen täsmällisyys näkyy valmiissa töissä. Tässä langassa värit vaihtuvat kuitenkin epätasaista tahtia. Neuloessa oli täysi yllätys, mitä on tulossa.

Lanka: Noro Silk Garden, väri 84
Puikot: bambuiset sukkapuikot nro 4

Vielä on kesää jäljellä...

...ainakin tämä iltapäivä.

Tätä keväällä valmistunutta villatakkia lapsi on käyttänyt paljon.
Lanka oli BC Garnin Silkbloom Fino, puikot ruusupuiset, numeroa 3 ja ohjetta kehittelin sitä mukaa kun neuloin... Etu- ja takakappale on neulottu yhtenä suorana kappaleena, vain hihoja varten on pieni kavennus. Hihat ovat hieman kapenevat ja lopuksi neuloin etureunoja ja kaula-aukkoa kiertämään resorin, johon kiinnitin myös napin.

Hitaasti päivittyy...

Enpäs ole saanut näperryksiäni kuvattua, ja jos jonkun olenkin kuvannut, niin se ei ole päätynyt tänne asti.

Tässä kuitenkin muutamia juttuja, jotka olen saanut aikaiseksi sillä välin, kun blogin päivittely on jäänyt. Jospa tästä blogista tulisi nyt vihdoin käsityöpäiväkirja, joka siitä piti tulla.

Maaliskuun jälkeen (jolloin viimeksi sain aikaiseksi päivityksen) on valmistunut tälläisiä ompeluksia ja neuleita:


Omalle lapselle pallovuorinen hienostelutakki. Ohje Suuri Käsityölehti 4/2009 (Lapsen jakku, koko 86 cm).


Kavereiden vauvalle kierrätyskankaasta ommeltu mekko. Ohje ja kaavat Ottobre kesä 3/2009 (Alicia-mekko, koko 68 cm, tosin ilman hihoja ja helman erillistä kangaskaitaletta).

Tämän kanssa oli idéna Bamboo -langasta neulottu valkoinen nuttu, mutta siitä ei ole kuvaa.


Alpakkalangasta neulottu nuttu ja pipo (koko 3 - 6 kk) odottavat omistajaansa ja siis vauvauutisia, neuloin kun teki mieli tehdä alpakkalangasta jotain, mutta lankamäärä ei riittänyt isompiin. Ohjeet hyväksi havaitusta Erika Knightin kirjasta Neuleita kullanupulle (Pipo ja Ruusunnuppunuttu), jonka ostin muutama vuosi sitten Helsingin kirjamessuilta vitosella, se oli löytö..
Lanka --- ja bambupuikot nro 3.

Spanakópitaa ja hyviä ystäviä

Eilen kestitsimme vieraita. Meitä oli pieni mutta hyvin hilpeä seurue, ruuat - pinaattipiiras salaatilla ja juustokakku marjoilla - onnistuivat ja lapsi veteli sikeitä makuuhuoneessa. tosin hän ei ymmärrettävästi olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun oli niin hauskoja vieraita kylässä.

Onnistunut, iloinen viikonloppu katkaisi kauhean kiireen, muutorumban ja sairastelun. Sairastimme koko viikon lapsen kanssa influenssaa. Olisi pitänyt pyytää neuvolasta se rokote syksyllä, mutta jotenkin ajattelin, ettei sitä tarvita, kun lapsi ei ole päiväkodissa. Idioottimaisesti ajateltu. Sairaan lapsen hoitaminen kipeänä oli kaikesta saamastani avusta huolimatta kaameaa.

Koti alkaa olla kaikilta osin asuttava, työt ovat hyvin aikataulussa ja opinnotkin no, kai ne jotenkin saa räävittyä kasaan ennen kevättä.

Saatanpa ottaa itseäni niskasta kiinni tämän bloginkin suhteen, nyt kun luentotaukoviikko alkaa ja kotiäiteilen täyspäiväisesti.

Tässä vielä Kodin kuvalehdestä 1/09 nappaamani spanakópitan eli pinaattipiiraan ohje. (Saan anopilta Kodin kuvalehdet, ja kokkaan nykyään melkein pelkästään niillä ohjeilla, koska hyvää tulee ja kasvisruokaohjeita on paljon:)

Pohja: 1 1/2 dl oliiviöljyä, 1 1/2 dl viileää vettä, 2 rkl sitruunamehua, 1/2 tl suolaa, noin 7 dl vehnäjauhoja

Täyte: 400 g tuoretta pinaattia (käytin pakastepinaattia ja mangoldia), 1-2 sipulia, 2 rkl oliiviöljyä, 1 dl hienonnettua tilliä, 1 dl hienonnettua persiljaa, 1 muna, 2 rkl raakaa riisiä, rouhittua mustapippuria, suolaa, 200 g fetaa

Valmista pohja. Sekoita oliiviöljy, vesi ja sitruunamehu. Lisää suola ja jauhoja, kunnes taikina sitkistyy ja irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina lepäämään viileään täytteen teon ajaksi.

Huuhtele pinaatti ja paista hetki. Nosta pinaatit odottamaan kulhoon.

Kuullota hienonnettu sipuli. Hienonna tilli ja persilja. Lisää ainekset pinaattiin.

Sekoita joukkoon muna ja raaka riisi, joka imee kosteutta täytteestä. Mausta pippurilla ja suolalla.

Kauli taikinasta ohut suorakaiteen muotoinen levy leivinpaperin päälle.

Levitä pinaattitäyte taikinan keskelle ja ripottele päälle fetaa.

Nosta taikina kanneksi molemmilta puolilta. Sulje nipistämällä taikinalevyn reunat yhteen.

Käännä piirakka leivinpaperin avulla niin, että liittymäkohta jää piirakan alle.

Voitele munalla ja ripottele päälle seesamin- tai kurpitsansiemeniä (käytin auringonkukan-).

Päistä 200-asteisen uunin keskitasolla n. 30 min, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Kotona taas

Kotona ollaan taas - tai siis laatikkopinojen, jätesäkkien ja epämääräisen roinan takaa on alkanut paljastua koti. En kyllä muistanut, miten kamalaa muuttaminen on, ja sitä en edes tiennyt, kuinka kamalaa muuttaminen on stressaantuneen ja järkyttyneen yksivuotiaan kanssa, kun kalenterissa vielä on samaan aikaan kaiken maailman töihin ja opintoihin liittyviä kalmanlinjoja, joita ei voi siirtää..

Tässä on kuva, jonka myötä alkoi tuntua kotoisalta. Kun asunnon keskipisteessä olevasta ruokailutilasta tuli meidän näköinen, aloin uskoa, että näiden elementtiseinien, laattojen ja betonin sisään mahtuu muutakin kuin kiirettä ja suoranaista epätoivoa. Ostin tulppaaneita, ja yhtäkkiä meillä oli koti.

Tulossa: ikävä korkeita huoneita

Ja vanhoja pattereita, avaria näkymiä, leveitä ikkunalautoja, onnellisia vuosia (toivottavasti ne eivät ole loppumassa kuitenkaan).

Toisaalta ei tule ikävä irronneita listoja, kylmyyttä, tupakansavua, epäkäytännöllistä roskiskaappia, ahtautta, parvekkeettomuutta.

Me siis muutamme. Ihanalle alueelle. Tämän Lars Sonckin suunnitteleman talokaunottaren jälkeen uudehko talo on suurista ikkunoista ja valtavasta parvekkeesta huolimatta vähän ankea ajatus. Silti kaiken kaikkiaan olen iloinen, toiveikas muuttaja. Erityisen innolla odotan sitä, että makuuhuone, olohuone ja lastenhuone eivät ole enää yksi ja sama tila..

Mutta muutto, työt ja opinnot pitänevät minut poissa täältä vielä viikon verran.

Pistou-keittoa

Lupasin vastata Ilonan hauskaan välipalahaasteeseen. Luvatessani en kuitenkaan onnellisen joululoman jäljiltä muistanut, millaista arkeni on. Ei todellakaan mitään rauhallisia välipaloja, vaan korkeintaan kirjastosta palaveriin kävellessä hotkaistu suklaapatukka tai omena, tai lapsen kanssa ratikassa puoliksi syöty mandariini. Sitten kun vihdoin on aikaa istahtaa alas ja syödä rauhassa, hotkin kamalan nälkäisenä, enkä todellakaan ajattele kuvaamista.

Välipalojen asemesta raportoinkin nyt pistou-keitosta, jota olen tässä muutamana päivänä syönyt. Herkullista, lämmittävää ja kauniin väristä.

Laitoin keittoon muutaman perunan ja porkkanan, pienen palan selleriä ja kasvislientä. Sitten lisäsin kuorittuja, säilöttyjä tomaatteja, n. 100 g sydänmakaroonia, pakastettuja herneenpalkoja ja keitettyjä ruskeita papuja. Ihan viimeiseksi, jo melkein valmiiseen keittoon, lisäsin pannulla kuullotettua purjoa ja kesäkurpitsaa.

Pistou-tahnan tein sauvasekoittimella 1 1/2 ruukusta basilikaa, kolmesta valkosipulinkynnestä, yhdestä kaltatusta tomaatista ja jääkaapista löytyneestä pienestä palasta pecorino pepato -juustoa (n. 3x3x3 cm kuutio).

Aamun odottaja

Kuvassa on loppiaisaamun päivännousu (ja olohuoneen ikkunan puitetta). Nyt on vielä pimeää, istun keittiössä valoa ja heräämistä ja pirteyttä odotellen. Vaikka olen ollut hereillä jo monta tuntia, ensin lapsi valvotti ja kun viimein saimme hänet nukkumaan, en pystynyt enää kaikilta ajatuksiltani nukahtamaan.

Tulisi nyt hieno auringonnousu, tai edes valoisa päivä.

Kolme myöhäistä lupausta café au lait'n äärellä

1. En aloita ainakaan enempää uusia neuleita kuin keskeneräisiä valmistuu. (Kuvassa kukkaan puhkeavan orkidean takana lapsen villatakki, jota teen BC Garnin Silkbloom Fino -langasta.)


2. Ompelen. Vuosikausiin en ommellut, koska ompelukoneeni temppuili niin paljon, että työskentely sillä oli yhtä tuskaa. Vuosi sitten sain uuden ompelukoneen, mutta olen seisottanut sitä häpeällisen paljon kaapissa. Nyt ostin uuden Modan, ja yritän tänä keväänä jotain kotelomekkoa tai muuta.

3. Matkustan Pariisiin. Olen yrittänyt välttää lentämistä, yrittänyt tunnelmoida täällä, välillä en ole saanut aikaiseksi lähteä... nyt en vaan enää pysty. Luovutuksen merkkinä luen Mondon Pariisi-opasta ja etsin jo halpoja lentojakin. IHANAA!

Café au lait'n teen Pauligin mainoksesta bongatulla ohjeella: Keitän vahvan kahvin Parisien-paahdosta tai vastaavasta tummasta kahvista (1 1/2 mitallista kahvijauhetta kuppia kohden). Lämmitän maidon kattilassa tai mikrossa kiehuvan kuumaksi, ja kaadan kulhoon sitten yhtä aikaa yhtä paljon kahvia ja lämmitettyä maitoa.

Lankahamstraaja

Siivoilin lankoja, löytyi kaikenlaista. Aika paljon alle kerän kokoisia langan jämiä. Säästän niitä Taikatakkia varten, jonka ohje on Anu Harkin kirjassa Puikoissa (Otava 2006). Taikatakin alku on jo puikoilla, mutta minä olen toistaiseksi toisissa puikoissa...

Lankoja ja keskeneräisiä neuleita:

- Valkoista bambulankaa 200 g
- Erilaisia mohairlankoja 200 g
- Mustaa Novita isoveljeä 750 g
- Erilaisia villa- ja villasekoitelankoja, pääasiassa Novitan lankoja, osa hyvinkin pieniä jämiä 1220 g
- Nallekarhu, kesken 75 g
- Erilaisia alpakkalankoja 750 g
- Erilaisia hahtuvalankoja ja hahtuvista neulottuja tilkkuja (peittoon) 900 g
- Vauvan raidallinen villatakki 150 g
- Miehen keskeneräinen villatakki 850 g
- Kahdet omat lapaset 350 g
- Valkoista puuvillalankaa jotain virkkausta varten 2200 g
- Erilaisia puuvillalankoja 700 g
- Taikatakin alku 100 g
- Viininpunaista eestiläistä villalankaa (taikatakkiin) 350 g
- Villa-silkkisekoitelankaa, josta aion tehdä lapselle villatakin 200 g

Yhteensä 8995 g lankoja ja keskeneräisiä neuleita.

Ei kovin pahaa hamstrausta, siis. Silti voisi yrittää vielä vastustaa Oulunkylään syksyllä avattua lankakauppaa, kunnes nuo korit vähän vajuvat...

Arkea ja muita hyveitä (kuten juhlia)

Joulu on kaikkineen niin pitkä, että aloitan arjen aina ennen loppiaista. Luulen rakastavani juhlia yli kaiken, mutta jossain tulee siis raja vastaan... Itse asiassa tein töitä jo eilisiltana.

Maanantain illallisilla kaikki sujui riemukkaasti ja lapsen ensimmäinen yökyläily mummin luona onnistui sekin. Illan menu oli italialaistyylinen.

Tervetuliaisiksi joimme punssiglögiä. Antipastona tarjosimme vuohenjuustolla gratinoituja artisokansydämiä salaattipediltä. Pasta oli canneloni alla norma, ja pääruokana söimme siikaa ja salviaa, vihanneksia ja valkoviini-yrttikastiketta. Jälkiruuaksi oli tiramisua, limoncelloa, kahvia ja teetä. Illan mittaan napostelimme vielä juustoja, hedelmiä ja pähkinöitä.

Erityisen tyytyväinen olin limoncelloon, jonka olimme itse maustaneet. Myös tiramisu, joka hyydyttämiseen käytin hyytelösokeri multia ja jätin kananmunan ja liivatteen pois, onnistui hyvin, tosin tarjosin sen varovaisuuttani annoskulhoista, kun pelkäsin, että tekele ei olisi pysynyt kakkuna koossa.


Nyt on jo tammikuu ja säästäväisyys-, kohtuullisuus- ja terveellisyyslupaukset tehty. Ilokseni pakkanen on päättänyt aloittaa vuoden yhtä tomerasti kuin minä.