Tulossa: ikävä korkeita huoneita

Ja vanhoja pattereita, avaria näkymiä, leveitä ikkunalautoja, onnellisia vuosia (toivottavasti ne eivät ole loppumassa kuitenkaan).

Toisaalta ei tule ikävä irronneita listoja, kylmyyttä, tupakansavua, epäkäytännöllistä roskiskaappia, ahtautta, parvekkeettomuutta.

Me siis muutamme. Ihanalle alueelle. Tämän Lars Sonckin suunnitteleman talokaunottaren jälkeen uudehko talo on suurista ikkunoista ja valtavasta parvekkeesta huolimatta vähän ankea ajatus. Silti kaiken kaikkiaan olen iloinen, toiveikas muuttaja. Erityisen innolla odotan sitä, että makuuhuone, olohuone ja lastenhuone eivät ole enää yksi ja sama tila..

Mutta muutto, työt ja opinnot pitänevät minut poissa täältä vielä viikon verran.

Pistou-keittoa

Lupasin vastata Ilonan hauskaan välipalahaasteeseen. Luvatessani en kuitenkaan onnellisen joululoman jäljiltä muistanut, millaista arkeni on. Ei todellakaan mitään rauhallisia välipaloja, vaan korkeintaan kirjastosta palaveriin kävellessä hotkaistu suklaapatukka tai omena, tai lapsen kanssa ratikassa puoliksi syöty mandariini. Sitten kun vihdoin on aikaa istahtaa alas ja syödä rauhassa, hotkin kamalan nälkäisenä, enkä todellakaan ajattele kuvaamista.

Välipalojen asemesta raportoinkin nyt pistou-keitosta, jota olen tässä muutamana päivänä syönyt. Herkullista, lämmittävää ja kauniin väristä.

Laitoin keittoon muutaman perunan ja porkkanan, pienen palan selleriä ja kasvislientä. Sitten lisäsin kuorittuja, säilöttyjä tomaatteja, n. 100 g sydänmakaroonia, pakastettuja herneenpalkoja ja keitettyjä ruskeita papuja. Ihan viimeiseksi, jo melkein valmiiseen keittoon, lisäsin pannulla kuullotettua purjoa ja kesäkurpitsaa.

Pistou-tahnan tein sauvasekoittimella 1 1/2 ruukusta basilikaa, kolmesta valkosipulinkynnestä, yhdestä kaltatusta tomaatista ja jääkaapista löytyneestä pienestä palasta pecorino pepato -juustoa (n. 3x3x3 cm kuutio).

Aamun odottaja

Kuvassa on loppiaisaamun päivännousu (ja olohuoneen ikkunan puitetta). Nyt on vielä pimeää, istun keittiössä valoa ja heräämistä ja pirteyttä odotellen. Vaikka olen ollut hereillä jo monta tuntia, ensin lapsi valvotti ja kun viimein saimme hänet nukkumaan, en pystynyt enää kaikilta ajatuksiltani nukahtamaan.

Tulisi nyt hieno auringonnousu, tai edes valoisa päivä.

Kolme myöhäistä lupausta café au lait'n äärellä

1. En aloita ainakaan enempää uusia neuleita kuin keskeneräisiä valmistuu. (Kuvassa kukkaan puhkeavan orkidean takana lapsen villatakki, jota teen BC Garnin Silkbloom Fino -langasta.)


2. Ompelen. Vuosikausiin en ommellut, koska ompelukoneeni temppuili niin paljon, että työskentely sillä oli yhtä tuskaa. Vuosi sitten sain uuden ompelukoneen, mutta olen seisottanut sitä häpeällisen paljon kaapissa. Nyt ostin uuden Modan, ja yritän tänä keväänä jotain kotelomekkoa tai muuta.

3. Matkustan Pariisiin. Olen yrittänyt välttää lentämistä, yrittänyt tunnelmoida täällä, välillä en ole saanut aikaiseksi lähteä... nyt en vaan enää pysty. Luovutuksen merkkinä luen Mondon Pariisi-opasta ja etsin jo halpoja lentojakin. IHANAA!

Café au lait'n teen Pauligin mainoksesta bongatulla ohjeella: Keitän vahvan kahvin Parisien-paahdosta tai vastaavasta tummasta kahvista (1 1/2 mitallista kahvijauhetta kuppia kohden). Lämmitän maidon kattilassa tai mikrossa kiehuvan kuumaksi, ja kaadan kulhoon sitten yhtä aikaa yhtä paljon kahvia ja lämmitettyä maitoa.

Lankahamstraaja

Siivoilin lankoja, löytyi kaikenlaista. Aika paljon alle kerän kokoisia langan jämiä. Säästän niitä Taikatakkia varten, jonka ohje on Anu Harkin kirjassa Puikoissa (Otava 2006). Taikatakin alku on jo puikoilla, mutta minä olen toistaiseksi toisissa puikoissa...

Lankoja ja keskeneräisiä neuleita:

- Valkoista bambulankaa 200 g
- Erilaisia mohairlankoja 200 g
- Mustaa Novita isoveljeä 750 g
- Erilaisia villa- ja villasekoitelankoja, pääasiassa Novitan lankoja, osa hyvinkin pieniä jämiä 1220 g
- Nallekarhu, kesken 75 g
- Erilaisia alpakkalankoja 750 g
- Erilaisia hahtuvalankoja ja hahtuvista neulottuja tilkkuja (peittoon) 900 g
- Vauvan raidallinen villatakki 150 g
- Miehen keskeneräinen villatakki 850 g
- Kahdet omat lapaset 350 g
- Valkoista puuvillalankaa jotain virkkausta varten 2200 g
- Erilaisia puuvillalankoja 700 g
- Taikatakin alku 100 g
- Viininpunaista eestiläistä villalankaa (taikatakkiin) 350 g
- Villa-silkkisekoitelankaa, josta aion tehdä lapselle villatakin 200 g

Yhteensä 8995 g lankoja ja keskeneräisiä neuleita.

Ei kovin pahaa hamstrausta, siis. Silti voisi yrittää vielä vastustaa Oulunkylään syksyllä avattua lankakauppaa, kunnes nuo korit vähän vajuvat...

Arkea ja muita hyveitä (kuten juhlia)

Joulu on kaikkineen niin pitkä, että aloitan arjen aina ennen loppiaista. Luulen rakastavani juhlia yli kaiken, mutta jossain tulee siis raja vastaan... Itse asiassa tein töitä jo eilisiltana.

Maanantain illallisilla kaikki sujui riemukkaasti ja lapsen ensimmäinen yökyläily mummin luona onnistui sekin. Illan menu oli italialaistyylinen.

Tervetuliaisiksi joimme punssiglögiä. Antipastona tarjosimme vuohenjuustolla gratinoituja artisokansydämiä salaattipediltä. Pasta oli canneloni alla norma, ja pääruokana söimme siikaa ja salviaa, vihanneksia ja valkoviini-yrttikastiketta. Jälkiruuaksi oli tiramisua, limoncelloa, kahvia ja teetä. Illan mittaan napostelimme vielä juustoja, hedelmiä ja pähkinöitä.

Erityisen tyytyväinen olin limoncelloon, jonka olimme itse maustaneet. Myös tiramisu, joka hyydyttämiseen käytin hyytelösokeri multia ja jätin kananmunan ja liivatteen pois, onnistui hyvin, tosin tarjosin sen varovaisuuttani annoskulhoista, kun pelkäsin, että tekele ei olisi pysynyt kakkuna koossa.


Nyt on jo tammikuu ja säästäväisyys-, kohtuullisuus- ja terveellisyyslupaukset tehty. Ilokseni pakkanen on päättänyt aloittaa vuoden yhtä tomerasti kuin minä.