Villasukka-aikaa

Tässä viikossani on kaksi lauantaita peräkkäin. Jo toinen päivä, jona kestitään ystäviä, käydään kaupungilla (tänään kävimme Ateneumissa katsomassa Hokusain & Hiroshigen japanilaisia puupiirroksia), kahvitellaan, ollaan vaan.

Tänään kaupunkireissulla korkattiin oranssit sukat, jotka tein, kun pikkuisen varpaita tuntui pelkissä toppatöppösissä palelevan.

Täällä on hyvät villasukkaohjeet. Minä neuloin nuo Alvitan Alpaka-langasta (väri 2289), ja aloitin 40 silmukalla. Sukat ovat noin 1-vuotiaan kokoa.

Tomaattikesäkurpitsapiiras

Vapaapäivä ja ystävä pienen tyttärensä kanssa kylässä.

Lounaaksi nautimme tomaattikesäkurpitsapiirasta salaatin kanssa. Ohjeen olen joskus saanut naistenlehdestä (Kodin kuvalehdestä?) ja sitten parannellut mieleisekseni. Tässä, olkaa hyvä:

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunamuussijauhetta
2 tl leivinjauhetta
0,75 dl sulatettua voita tai ruokaöljyä tai näiden seosta
1 dl kylmää vettä

Täyte:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g juustoraastetta, esim. edamia
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
ripaus rouhittua mustapippuria ja suolaa

Pinnalle:
n. 5 tomaattia siivuina
pieni kesäkurpitsa siivuina
suolaa, pippuria, yrttejä, auringonkukan siemeniä

Voitele ja korppujauhota vuoka (itse teen tämän irtopohjavuokassa). Sekoita taikinan kuivat aineet, nypi joukkoon rasva, lisää vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Painele taikina vuokaan.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä täyte taikinan päälle.

Levitä pinnalle tomaatit, kesäkurpitsat, mausteet ja siemenet. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. puoli tuntia.

Pitsiunelmia

Syyskuussa, kun dollari äkkiä halpeni, tein kirjatilauksen Amazonilta. Tilauksen viimeinen kirja tuli vasta tänään: Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia.

Olen etsinyt hyviä ohjeita harsumaisen ohueen Haapsalu-huiviin kauan. Tässä kirjassa on useita, jotka haluaisin päästä neulomaan. Nyt täytyy kuitenkin ajanpuutteessa vastustaa kiusausta, eikä lähteä lankaostoksille ennen kuin keskeneräisten neuleiden kori vähän vajuu. Kirjan kuvausalustanakin on viime keväänä neulottu pitsihuivi, joka on yhä reunusta vailla.

Kuvat ovat synkkiä; aina on pimeää, kun olen kotona. Sellaista on marraskuussa, ei voi mitään. Ystäväni sanoi kerran, että marraskuu on vuoden kaunein kuukausi, mutta siitä ei ole energiaa nauttia. Onneksi orkidea avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Ja toiseenkin on kasvanut punertava kukkavarsi.

Ranteenlämmittimet

Anteeksi hiljaisuus!

Ranne venähti, oltiin muutenkin toipilaita, kaikenlainen kiire kasaantui ja blogin pitäminen oli pakko unohtaa muutamaksi viikoksi, kuten kaikki muukin ei-aivan-pakollinen.

Tein kuitenkin pienenä välityönä itselleni rannelämmittimet, toipuvaa rannettani lohduttaakseni. (ranteen venähdys ei onnkesi estänyt neulomista. Lapsen nostelu on sen sijaan kyynelten pidättelemistä. Onneksi jo helpottaa.) '

Lanka: joku vanha valkoinen, paksuhko mohair. Vyöte on valitettavasti kadonnut.

Puikot: 3

Ohje:

Pintaneule kirjasta Stanfield: Kauneimmat neulemallit (Gummerus 2008):
Silmukkaluku jaollinen 14:llä.
Mallineule 4 krs:ta:
1. krs: *1 s oikein takareunastaan op:lla, 1 s nurin takareunastaan np:lla, 13 s o op:lla, n np:lla* toista *-*
2. krs: kuten 1. krs.
3. krs: *1 s oikein takareunastaan op:lla, 1 s nurin takareunastaan np:lla, 4 s yhteen o, langankierto, 1 o, langankierto, 1 o, langankierto, 1 o, langankierto, 1 o, langankierto, 1 o, langankierto, 4 s kiertäen yhteen o* toista *-*
4. krs: kuten 1. ja 2. krs.

Loin 42 s. neuloin 1. krs tasona ja 2. krs alkaen suljettuna neuleena mallineuletta. (En aloittanut heti suljettua neuletta, jotta sain luomiskerroksen nurjan puolen työn nurjalle puolelle.) Neuloin mallineuletta kavennusten kohdalta mitattuna 14 cm. Lopuksi neuloin vielä 1o krs ainaoikeinneuletta (eli suljetussa neuleessa oikein-nurin). Päättelin silmukat ja piilotin langanpäät.

Lisää potilaita

Nyt sairastamme sitten kaikki kolme.

Onpa aikaa neuloa. Lapaset valmistuvat pian, sitten voinkin palata miehen keskeneräisen villatakin pariin. Kuvia kunhan tulee valmista...

Kokki ja potilas

Briljeerausta: Miehestä on tullut jollain salaperäisellä tavalla suorastaan huippukokki. Kerran, kun tulin kotiin, oli hän juuri uppopaistamassa näitä kuvissa näkyviä basilikanlehtiä tarjotakseen minulle sitten pastaa, josta kootun annoksen huipulle oli huolettomasti heitetty näitä rapeita herkkuja.

Tänään hän jäi kotiin hoitamaan lasta, kun minulla oli pakollista koulua, eikä sairastajaa voinut viedä ennalta sovittuun hoitopaikkaan. Lapsen sairauden ja miehen kokkiominaisuuksien yhdistelmänä minua odotti herkullinen palak paneer -ateria, kun tulin kotiin koulusta. (Siitä ei ole nyt kuvia, kun nälkä oli niin kova, että söin ennen kuin kuvaaminen tuli mieleen.)

Lapsiparka sairastaa enterorokkoa ja on surkea, kun ei osaa raapia kutisevia näppylöitä muualta kuin päästä (mikä on tietysti hyvä). Niinpä se pieni sitten raapii hölmistyneen ja tuskastuneen näköisenä päätään.

Tavallisen hitaasti eletyn elämän luksusviikonloppu takana.
Eilen vain siivosimme ja laitoimme ruokaa, pesimme pyykkiä, kävelimme puuterinvärisessä marraskuussa, maistelimme punaviiniä ja lueskelimme lehtiä ja kirjoja. Lapsi oli ihmeissään, kun koko kolmikkomme oli koolla. (Aamulla ressukka vilkutti vuorotellen meille molemmille.) Tänään vielä melko siistissä kodissamme kokoontui ompeluseurue, jolle tein pastanjauhajien tarjoilemalla ohjeella apple pieta. Hyvää!

Ensi viikolla en aio suostua kuluneen viikon kaltaiseen kiireeseen. Onneksi mies on lapsen kanssa huomisen, ja voin yrittää tehdä mahdollisimman paljon töitä koko viikolta pois.