Ranteenlämmittimet

Annoin periksi pitkäaikaiselle houkutukselle ostaa Noro-lankaa. Kokeilukerästä tein ranteenlämmittimet, kivat tuli.

En yleensä pidä monivärilangoista, koska langan värjäyksen täsmällisyys näkyy valmiissa töissä. Tässä langassa värit vaihtuvat kuitenkin epätasaista tahtia. Neuloessa oli täysi yllätys, mitä on tulossa.

Lanka: Noro Silk Garden, väri 84
Puikot: bambuiset sukkapuikot nro 4

Vielä on kesää jäljellä...

...ainakin tämä iltapäivä.

Tätä keväällä valmistunutta villatakkia lapsi on käyttänyt paljon.
Lanka oli BC Garnin Silkbloom Fino, puikot ruusupuiset, numeroa 3 ja ohjetta kehittelin sitä mukaa kun neuloin... Etu- ja takakappale on neulottu yhtenä suorana kappaleena, vain hihoja varten on pieni kavennus. Hihat ovat hieman kapenevat ja lopuksi neuloin etureunoja ja kaula-aukkoa kiertämään resorin, johon kiinnitin myös napin.

Hitaasti päivittyy...

Enpäs ole saanut näperryksiäni kuvattua, ja jos jonkun olenkin kuvannut, niin se ei ole päätynyt tänne asti.

Tässä kuitenkin muutamia juttuja, jotka olen saanut aikaiseksi sillä välin, kun blogin päivittely on jäänyt. Jospa tästä blogista tulisi nyt vihdoin käsityöpäiväkirja, joka siitä piti tulla.

Maaliskuun jälkeen (jolloin viimeksi sain aikaiseksi päivityksen) on valmistunut tälläisiä ompeluksia ja neuleita:


Omalle lapselle pallovuorinen hienostelutakki. Ohje Suuri Käsityölehti 4/2009 (Lapsen jakku, koko 86 cm).


Kavereiden vauvalle kierrätyskankaasta ommeltu mekko. Ohje ja kaavat Ottobre kesä 3/2009 (Alicia-mekko, koko 68 cm, tosin ilman hihoja ja helman erillistä kangaskaitaletta).

Tämän kanssa oli idéna Bamboo -langasta neulottu valkoinen nuttu, mutta siitä ei ole kuvaa.


Alpakkalangasta neulottu nuttu ja pipo (koko 3 - 6 kk) odottavat omistajaansa ja siis vauvauutisia, neuloin kun teki mieli tehdä alpakkalangasta jotain, mutta lankamäärä ei riittänyt isompiin. Ohjeet hyväksi havaitusta Erika Knightin kirjasta Neuleita kullanupulle (Pipo ja Ruusunnuppunuttu), jonka ostin muutama vuosi sitten Helsingin kirjamessuilta vitosella, se oli löytö..
Lanka --- ja bambupuikot nro 3.

Spanakópitaa ja hyviä ystäviä

Eilen kestitsimme vieraita. Meitä oli pieni mutta hyvin hilpeä seurue, ruuat - pinaattipiiras salaatilla ja juustokakku marjoilla - onnistuivat ja lapsi veteli sikeitä makuuhuoneessa. tosin hän ei ymmärrettävästi olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun oli niin hauskoja vieraita kylässä.

Onnistunut, iloinen viikonloppu katkaisi kauhean kiireen, muutorumban ja sairastelun. Sairastimme koko viikon lapsen kanssa influenssaa. Olisi pitänyt pyytää neuvolasta se rokote syksyllä, mutta jotenkin ajattelin, ettei sitä tarvita, kun lapsi ei ole päiväkodissa. Idioottimaisesti ajateltu. Sairaan lapsen hoitaminen kipeänä oli kaikesta saamastani avusta huolimatta kaameaa.

Koti alkaa olla kaikilta osin asuttava, työt ovat hyvin aikataulussa ja opinnotkin no, kai ne jotenkin saa räävittyä kasaan ennen kevättä.

Saatanpa ottaa itseäni niskasta kiinni tämän bloginkin suhteen, nyt kun luentotaukoviikko alkaa ja kotiäiteilen täyspäiväisesti.

Tässä vielä Kodin kuvalehdestä 1/09 nappaamani spanakópitan eli pinaattipiiraan ohje. (Saan anopilta Kodin kuvalehdet, ja kokkaan nykyään melkein pelkästään niillä ohjeilla, koska hyvää tulee ja kasvisruokaohjeita on paljon:)

Pohja: 1 1/2 dl oliiviöljyä, 1 1/2 dl viileää vettä, 2 rkl sitruunamehua, 1/2 tl suolaa, noin 7 dl vehnäjauhoja

Täyte: 400 g tuoretta pinaattia (käytin pakastepinaattia ja mangoldia), 1-2 sipulia, 2 rkl oliiviöljyä, 1 dl hienonnettua tilliä, 1 dl hienonnettua persiljaa, 1 muna, 2 rkl raakaa riisiä, rouhittua mustapippuria, suolaa, 200 g fetaa

Valmista pohja. Sekoita oliiviöljy, vesi ja sitruunamehu. Lisää suola ja jauhoja, kunnes taikina sitkistyy ja irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina lepäämään viileään täytteen teon ajaksi.

Huuhtele pinaatti ja paista hetki. Nosta pinaatit odottamaan kulhoon.

Kuullota hienonnettu sipuli. Hienonna tilli ja persilja. Lisää ainekset pinaattiin.

Sekoita joukkoon muna ja raaka riisi, joka imee kosteutta täytteestä. Mausta pippurilla ja suolalla.

Kauli taikinasta ohut suorakaiteen muotoinen levy leivinpaperin päälle.

Levitä pinaattitäyte taikinan keskelle ja ripottele päälle fetaa.

Nosta taikina kanneksi molemmilta puolilta. Sulje nipistämällä taikinalevyn reunat yhteen.

Käännä piirakka leivinpaperin avulla niin, että liittymäkohta jää piirakan alle.

Voitele munalla ja ripottele päälle seesamin- tai kurpitsansiemeniä (käytin auringonkukan-).

Päistä 200-asteisen uunin keskitasolla n. 30 min, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Kotona taas

Kotona ollaan taas - tai siis laatikkopinojen, jätesäkkien ja epämääräisen roinan takaa on alkanut paljastua koti. En kyllä muistanut, miten kamalaa muuttaminen on, ja sitä en edes tiennyt, kuinka kamalaa muuttaminen on stressaantuneen ja järkyttyneen yksivuotiaan kanssa, kun kalenterissa vielä on samaan aikaan kaiken maailman töihin ja opintoihin liittyviä kalmanlinjoja, joita ei voi siirtää..

Tässä on kuva, jonka myötä alkoi tuntua kotoisalta. Kun asunnon keskipisteessä olevasta ruokailutilasta tuli meidän näköinen, aloin uskoa, että näiden elementtiseinien, laattojen ja betonin sisään mahtuu muutakin kuin kiirettä ja suoranaista epätoivoa. Ostin tulppaaneita, ja yhtäkkiä meillä oli koti.

Tulossa: ikävä korkeita huoneita

Ja vanhoja pattereita, avaria näkymiä, leveitä ikkunalautoja, onnellisia vuosia (toivottavasti ne eivät ole loppumassa kuitenkaan).

Toisaalta ei tule ikävä irronneita listoja, kylmyyttä, tupakansavua, epäkäytännöllistä roskiskaappia, ahtautta, parvekkeettomuutta.

Me siis muutamme. Ihanalle alueelle. Tämän Lars Sonckin suunnitteleman talokaunottaren jälkeen uudehko talo on suurista ikkunoista ja valtavasta parvekkeesta huolimatta vähän ankea ajatus. Silti kaiken kaikkiaan olen iloinen, toiveikas muuttaja. Erityisen innolla odotan sitä, että makuuhuone, olohuone ja lastenhuone eivät ole enää yksi ja sama tila..

Mutta muutto, työt ja opinnot pitänevät minut poissa täältä vielä viikon verran.

Pistou-keittoa

Lupasin vastata Ilonan hauskaan välipalahaasteeseen. Luvatessani en kuitenkaan onnellisen joululoman jäljiltä muistanut, millaista arkeni on. Ei todellakaan mitään rauhallisia välipaloja, vaan korkeintaan kirjastosta palaveriin kävellessä hotkaistu suklaapatukka tai omena, tai lapsen kanssa ratikassa puoliksi syöty mandariini. Sitten kun vihdoin on aikaa istahtaa alas ja syödä rauhassa, hotkin kamalan nälkäisenä, enkä todellakaan ajattele kuvaamista.

Välipalojen asemesta raportoinkin nyt pistou-keitosta, jota olen tässä muutamana päivänä syönyt. Herkullista, lämmittävää ja kauniin väristä.

Laitoin keittoon muutaman perunan ja porkkanan, pienen palan selleriä ja kasvislientä. Sitten lisäsin kuorittuja, säilöttyjä tomaatteja, n. 100 g sydänmakaroonia, pakastettuja herneenpalkoja ja keitettyjä ruskeita papuja. Ihan viimeiseksi, jo melkein valmiiseen keittoon, lisäsin pannulla kuullotettua purjoa ja kesäkurpitsaa.

Pistou-tahnan tein sauvasekoittimella 1 1/2 ruukusta basilikaa, kolmesta valkosipulinkynnestä, yhdestä kaltatusta tomaatista ja jääkaapista löytyneestä pienestä palasta pecorino pepato -juustoa (n. 3x3x3 cm kuutio).